sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hopsansaa! Nopeaan on mennyt aika!

Nopeaan on mennyt aika joo. Viimeksi päivitellyt tätä Geishan ollessa pienen pieni pentunen. Hupsiiiii.... Vähän joka sivulle lisätty jotain pientä.

Välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista... Niin ihanaa kuin vähemmän ihanaa... Useimmat teistä tietää mikä se vähemmän ihana on joten jääkööt asia ruotimatta. Vaikkei se mikään salaisuus suinkaan olekaan, niin enpä sitä täällä jaksa ruotia :) Joten mukavampiin asioihin!

Ostettiin omakotitalo Vehmaalta ja muutettiin syys-lokakuun vaihteessa :) Työmatkaa ja aikaa ajamiseen kertyy nyt aikalailla enemmän. Mutta silti olen erittäin tyytyväinen uuteen kotiimme! Sekin matka mikä työmatkassa piteni, lyheni sitten treenimatkoista Elinan ja OMDn treeneihin, ja TSAUn ja ATTn kisoihin :)
Nojoo. Mutta siitäpä tuleekin heti hyvä aasinsilta asiaan kisaaminen... Juu eipä olla Korun kanssa kyllä kisattu sitten viime syyskuun. Eli kisataukoa nyt takana sellaiset 7 kk. Oma tilanne migreenin kanssa on äitynyt sellaiseksi, että aina työviikosta selvittyäni on pakko saada levättyä viikonloppu. Ajatuskin aikaisista herätyksistä viikonloppunakin kisoihin ei ole houkutellut yhtääään. Höystettynä elämää vielä muulla vastoinkäymisellä, suoraan sanoen paskalla, se että Korun kanssa lähtöongelmat ja minun tura ohjaus (kieltoja eli niitä esteiden ohituksia tulee edelleen paljon) kukkii edelleen vahvana. Niin se ajatus päin peetä menevistä kisoista migreenin kera, plus muut elämän murheet elämässä, niin ei vaan jotenkin houkuttele. Pelottaa jos lähtee kisoihin jotka jälleen kerran menee penkin alle, minä turin ja Koru perseilee lähdössä. Niin lopputulos tuosta voi olla niin musertava että loppuu Korun kanssa koko harrastus kuin seinään. Siksi olen katsonut parhaimmaksi olla kisaamatta niin kauan kuin ei sinne tunnu hyvälle mennä. Koska treenattu ollaan edelleen :) Niin enpä usko että Koru osaa niitä kisoja kaivata. Pitäisi vaan yrittää karistaa se "hyvä koira menee ihan hukkaan" peikko omalta olkapäältä tämän kisaamattomuuden suhteen....

Geishan kanssa meillä on ollut muutamat ohjatut treenit Janika kasvattajan opissa pentusena ulkokentällä ja pari kertaa hallissa, muutaman kerran Sonjalla, ja muutaman kerran Reetan opissa. Hallitreeni kerrat saa laskea vielä varmaan kahden käden sormilla siis, koska muuten emme halliin pääse kun ei ole treenioikeutta mihinkään halliin. Onneksi on nyt tuo oma piha jossa sellaisia pennulle sopivia treenejä (1-5 estettä) sai ennen pihan jäätymistä tehtyä hienosti. Meillä on nyt muutama hyppy, yksi putki ja rengas :) Mikään kentän kokoinen ei piha suinkaaaaaan ole, mutta pennun perusjuttuihin ihan riittävä. Nyt vaan pihan kun iski jäähän niin olisiko pariin kuukauteen ei olla treenattu kuin se mitä ohjattuihin treeneihin ollaan jonkun oppiin päästy. Mutta ei huolta, Geisha on niin nuori että hienosti sitä ehtii tehdä pikkuhiljaa pihan sulaessa sitten vaikka mitä pennun perusjuttuja. Ja se on tullut todistetuksi että hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia (eeehhhehh eikös sellainen sanontakin ole), joten se pentuajan treeni mitä ehdittiin tehdä ennen pihan jäätämistä, on kantanut ihan uskomatonta hedelmää! Eipä voi ainakaan syyttää että on liikaa treenattu :D
Hallipaikka jos olisi ja halli lähellä, siihen olisi varmaan helppo sortua koska niin makeeta on tuon kakaran kanssa asioita tehdä <3 Mutta koska sitä mahdollisuutta ei ole, niin pihatreeneillä mennään taas kun piha sulaa. Sulaminen on jo hyvällä mallilla! (paitsi vaan kuulemma 10 cm luvattu lunta lähipäivinä....kirosanoja....).
Ja meillä siis on nyt tuo lato johon on tarkoitus minulle ensi talveksi tehdä treenitila. Pehmuste keinonurmen alle on jo hankittu, enää puuttuu ladon siivoaminen ja lattian laittaminen siihen kuntoon että siihen saa keinonurmen asentaa jonka hankintapaikoista on jo ollut puhetta. Joten toivo elää vahvasti että ensi talvena ei tarvitsisi murehtia onko piha jäässä vai ei. Ja sitten on Geishakin jo ihan "treeni-ikäinen" :) Antaas ajan siis kulua.

Näkymä terassilta....

Etupiha

Näkymä talolle rantaan vievältä polulta

Rantaan ei ole pitkä matka....

Näkymä merelle terassilta....

Syksyn 'aitaa koko piha' talkoot. Kiitos talkooväelle!

Näkymä lähempää takapihalle ja talolle


Yleisesti koirista sen verran että kaikki tulevat keskenään toimeen oikein hienosti. Geishan ollessa sen verran vauhdikas, ja isompi, että kun koheltaa menemään niin muut jos eivät väistä niin alle jäävät :D Eihän hän pahalla ja puutun kyllä jos koheltaa liikaa. Ja esim Pimu niin pikkuisena komentaa aika tomerasti aina jo ennakkoon että hänen päälle et tule hyppimään! Niin sitäkin Geisha uskoo hyvin :D Jättää Pimun rauhaan kun Pimu tirisee että kerpele nyt! :D
Ne muutamat koirakaverit kenen kanssa on päässyt leikkimään, on tullut toimeen ja leikit sujuneet oikein hienosti :)
Todeta vaan täytyy että olen niin uskomattoman tyytyväinen tuohon koiraan. Geisha on aivan loistava nuori neiti kaikinpuolin <3

Tänään (tai siis eilen tän mukaan kun kirjoitan tätä yli puolenyön) käytiin ATTn hallilla vähän kisaturisteilemassa. Katselemassa ja kuuntelemassa pitkästä aikaa millaista on kisahäly, ja kestääkö kantti olla radan vieressä koohaamatta. Kyllä kesti vaikka varsinki halliin mennessä olisi mieli tehnyt moikata kaikki ihmiset ja koirat yhtä aikaa sekä haistella koko paikka läpi :D Hienosti sitten pysyi ihan radan vieressä kun pyysin. Ja kahdella lämppähypylläkin kokeiltiin kestääkö keskittyminen olla paikoillaan sekä tehdä kahdella hypyllä pieniä juttuja. Kyllä kesti :)

Ensi kertaan taas. Saas nähdä monta kuukautta siihen menee ;D !






lauantai 16. syyskuuta 2017

Kaunis pehmeä puuhka vai märkä puskajussi?! :D

Hupsista miten se aika menee!!
Nyt on yhteiseloa takana neiti Geishan kanssa jo 6 viikkoa. Uskomatonta, ei yhtään tunnu sille!
Hyvin on mennyt. Koirat tulee hyvin toimeen keskenään ja kaikki on jännää.
Voi että miten voi olla innostavaa kun pieni karvakorva haluaa tehdä juttuja minun kanssa niin intoa täynnä kuin ilmapallo :D Miten se voikin olla pitkästä aikaa niiiiiin jännää ja inspiroivaa kun saa pennun oppimaan jotain uutta ja hassua. Kun näkee että se lamppu syttyy päässä ja ihan kuin Geishan tekisi mieli sanoa että mä hiffasin mami, mä hiffasin! Olen ihan rakastunut kyllä :)
Eipä tässä tämän kummempia tarvitse kirjoitellakkaan :D On vaan niin ihanaa ja jännää ja inspiroivaa töhöttää hänen kanssaan kaikkea kivaa kun hän on aina niin jutussa mukana <3
MAINIO TYYPPI!! Miljoona syräntä :) <3<3<3 

Tilattiin me Geishan papereille kansio. Täytyy jokaisella koiralla oma olla :)


Tässä me vähän posetetaan Pimu ja Geisha.

Geisha ja parhaista parhain pallo :)

Metsälenkillä sateen jälkeen....

Kavereita voi vaania pusikoista....



Ja sitten maistuu uni!







perjantai 11. elokuuta 2017

Viikko yhdessäoloa takana!

Viikko ollaan Geishan kanssa nyt yhdessä eletty. Ja kylläpäs onkin ollut jännää!
Geisha osaa olla maailman rakastettavin pieni nallekarhu, unilta kun hän herää on sitä aivan pakko nuuhkutella ja halia on se vaan niin nallekarhu ja tuoksuu, niin, juuri sellaiselle pikkupennulle :) <3
Mutta. Osaa se olla aivan hirviökin! :D :D Siitä ei sen enempää koska kuulunee pikkupennun juttuihin purra aivan kaikkea ja kokeilla roikkua aivan kaikessa mikä liikkuu :D
Yhdessä opetellaan pieniä juttuja. Käydään eri paikoissa ja nähdään vieraita ihmisiä.

Eilen päivällä käytiin Juhan työpaikalla katsomassa uutta paikkaa ja monta uutta ihmistä. Kaikkiin Geisha tutustui ja otti silittelyjä ja sylittelyjä vastaan. Hienosti tutki koko isoa toimistoa ihan itse käymällä huoneesta toiseen. Istuskeltiin ja käveltiin myös korkealla parveketasanteella joka sellaista metalliverkkoa josta näkee läpi, eli monta metriä alas. Onneksi tasanteen päällä oli kuminen reikämatto jossa reiät olivat sentään pienempiä mistä pikkutassut ei mahtuneet läpi niinkuin siitä verkosta olisi saattanut mahtua. Hienosti Geisha korkella parvekkeella tepasteli ja istuskeli.
Myös leluihin tarttui innolla ihan vieraassa paikassa. Hieno penska :)

Eilen illalla käytiin vielä Pakkahuoneella iltamunkeilla, niin hienosti antoi kaikkien ohimenevien ihmisten itseään silittää. Tulipa eräällä, arviolta 10-13 v tytöllä itkukin kun ei saanut Geishaa syliinsä. Äitinsä hoputti että täytyy mennä kyyti lähtee, ja minä kauniisti sanoin että antaa pennun tutkiskella nyt ihan tuolla maassa uusia asioita. Itkuhan siinä sitten tuli kun olisi Geishan syliinsä niin kovin halunnut.
Myös rouvashenkilö kirkkaanpunainen poncho päällään ja kävelykeppi kädessään ihasteli Geishaa ja ihasteli kun ei moinen keppi pelota yhtään. Tunnisti myös rotua sen verran että kyseli "onko hän joku collie"?  Hymähdin että juu kyllä hän on :) Juhan töissä sentään eräs rotuarvio oli jotain chihun ja suden väliltä :D :D

Mutta juu. Meidän touhut ne jatkuu. Jännää!







perjantai 4. elokuuta 2017

Blondi tuli taloon!

Lainaan tänne suoraan tekstin facesta, koska mitäs sitä samoja asioita kahteen kertaan eri sanoilla sepittämään :)

Jäin lomalle TO....
Ja lomallehan on toki aina syynsä 😬😍....
Piiiiiitkän odottelun jälkeen täsä hää ny on!
Niin. Näin kävi että kohtasin keväällä niin suuren kunnian että minulle ehdotettiin ryhtymistä kuvan pikkuneidin mamiksi ja sijoituskodiksi. Pennut olivat tuolloin vasta suunnitteilla ja näin jäi minulle kosolti aikaa miettiä asiaa. Ja niin vain uusi ja jännä mahdollisuus avartaa omaa koiramaailmaa lisää, ja tuoda siihen uusia tuulia vei kun veikin mukanaan, ja innostuin ajatuksesta kovasti! Niin kovasti että monta viimeistä kuukautta on ollut yhtä odotuksen tuskaa😄
Ison kiitoksen saa Juha muru joka oli tässä asiassa mukana heti estelemättä asiassa tippaakaan❤️ Lilo mamman (pentueen emä) käytyä meillä kylässä huhtikuussa oli Juha myyty 😄

Lilo vain käveli meille muina naisina sisään, kapusi rauhassa sohvalle Juhan viereen ja istuskeli siinä nauttien rapsutuksista :D
Tervetuloa kotiin piiiiiiitkän odottelun jälkeen Something Like Jewelry Princess, tuttavallisemmin 'Geisha' ❤️ Kiitos Janika sanoinkuvaamattoman paljon tästä
suuresta luottamuksesta ja tästä ihastuttavasta pikkuneidistä ❤️
Tästä se meidän seikkailu alkaa! Ihanan jännää!


Muut koirat on ottaneet tulokkaan vastaan hyvin. Niinkuin uskalsin odottaa. Lola ei piittaa voisi sanoa pätkääkään, ei häntä tulokkaat häiritse eikä haittaa, muttei kiinnostakaan. Ihan ensi nuuhkaisulla pihalla tuumasi että jahas vai tälläinen, kuka lie. Liian lähelle kun ekaa kertaa Geisha meni heilumaan niin ei tarvinnut kun kerran murahtaa että kestä kauempana niin olet ookoo. Eikä Geisha sen jälkeen ole yrittänytkään. Lolalla on kyllä ihme habitus viestiä jo kilometrin päähän että hän on kiltti kunhan et ala apinoida, mutta ei kuule kiinnosta joten tee muuten mitä tykkäät :D
Pimu onko sitten epävarma kun ei ole paljoa muita koiria nähnyt, vai ottaako sielun päälle kun hänen sijasta pallutellaankin jotain muuta. Mutta Pimu komentaa eniten. Kylläkin siihenkin puutun. Kauemmas saa käskeä mutta turha kukkoilu ei kuulu kuvioon lainkaan.
Koru on Koru :) Tosi neutraali. Ei kestä kaukana, ei kärttyile, muttei ole riekkunutkaan. Varmaan senkin takia että itse pidän linjan siinä että minä olen se kenen kanssa Geisha leikkii ja touhuaa eikä koirat.
Kaiken voi siis sanoa menneen oikein hyvin näin ensimmäisen vuorokauden aikana :)




Geisha 6 viikkoisena

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Normi minihän se, taukoiltu on ja tuusattu ihan muuta. On kesä!

Se on kesä!! Viimeks kirjoitettu talvella. Hupsiiiiii!!

No, ehkä se kertoo että miulla on muutakin tekemistä:)
Joo mutta hengissä ollaan edelleen.
SM kisat meni miten meni. Sen jälkeen jäätiin tauolle joka kesti 6 viikkoa. Niin jotenkin vaan lopussa tuon lähtöongelman kanssa ettei vaan ole huvittanut yhtään. Karsinnatkin jätin vapaaehtoisesti väliin sen takia, vaikka olisihan meillä osallistumisoikeus ollut.
Tauko päättyi toissailtana kun oltiin Kurikan Tanjan yksärillä. Ritalle kiitos tuhannesti kun pääsin jakamaan yksäriä kun olin niin Tanjan juttusille pääsyä kaivannut noiden lähtöjen osalta.
Se olikin ihan LOISTAVA tunti!! Nyt eikun reeniä horo reeniä!! :D :D

Hetki sitten Koru täytti 7 vuotta, ja Lola 15 vuotta. Aivan huikeeta! Miten aika VOI mennä näin nopeesti?! Jotenkin hurjaa, ja hurjan epäreilua.
Rokotuksilla käytiin käytiin kaikki kolme pari viikkoa sitten. Se sujuikin hienosti. Aina on antaneet itsensä tutkia ilman ongelmia niin kauan kun ei ole niskaan tartuttu. Niin nytpä kun tuosta puhelin niin lääkäri sitten muina naisina rokottikin nivuseen tai mihin lie sinne nahkaan joka siis olikin koirista aivan ookoo koska kukaan ei tarrannut niskaan kiinni :D Loistava idea!
Käytiin Korun kanssa nyt sitten siinä virallisessa mittauksessa Rauman pitsikisojen yhteydessä. Ja sanoinkin ennen sitä että lupaan syödä hatullisen kakkaa jos saavat tuosta koirasta väännettyä mitään muuta kuin normaalin minin. Eli pikkuminin tai medin. Mutta kuten oletettua ei tarvinnut syödä hatullista kakkaa, ihan oli normi mini niinkuin oli oletettukin! Korkeus 30-31 cm. Kerran näyttelyssä nuorena mitattu 32. No whatever sentti tai kaks sinne tai tänne kun kumminkin niin selvä perusmini on kuin olla voi.
Tänään käytiin Juhan isän kotipaikalla saaressa. Ja veneiltiin muutenkin merellä ihanalla ilmalla!
Olipas kyllä aika mahtavaa täytyy sanoa.

Kameraakin ulkoilutin piiitkästä aikaa. Rauman pitsikisoista tuli otettua kuvia useampi sata.
Niitä täällä galleriassa.

Agipitsi kuvia galleriassani.









maanantai 13. helmikuuta 2017

Aksaa ja lenkkiä :)

Mitäs meidän viikkoon. Ei mitään ihmeellistä. Käytiin Korun kanssa lauantaina Sonjan (Paavola siis jos ei joku tajua :D ) treeneissä. Ja voi että se olikin mukavaa, pitkästä aikaa vähän erilaista treeniä. Vaikkakaan ei mitään sen kummallisempaa. Korusta jotenkin aisti miten sen silmät oikein loisti tehdä sitä juttua! Liekö syynä uudet hyvät herkut, vai tapa tehdä, vai yleinen hyvä mieli. Väittäisin että kaikki ne yhdessä :)



Käytiin sunnuntaina lenkillä niin että Lola mummeli kiltisti käveli fleksissä tien päähän päin. Ja takaisin päin tullessa sai olla vapaana koska ei takaisinpäin tullessa jää haahuamaan. Vahdin kuin haukka kokoajan ettei mene liian kauas eteen, tai jos jäi haistelemaan niin että myös jatkaa matkaansa sitten meidän mukaan ja samaan suuntaan.
Ihanaa, enää ei varmaan mene hirmu kauaa kun ehtii jo iltavuorostakin valoisalla lenkille. Sitä odotellessa!






lauantai 4. helmikuuta 2017

Rakas dementiamummukka kävi vähän lenkillä

Juuri kun pääsin mainitsemaan että koirilla on kaikki hyvin...
Päätin sitten tänään ensimmäistä kertaa mennä koirien kanssa metsään kävelylle tän kuumeviikon jälkeen. Ajattelin että kävelen pari kilsaa hissunkissun hitaasti, pääasia että itse saan raitista ilmaa ja koirat saa juosta vapaana.
Nooh, oltiin menty metsätietä sen matkaa että pari kilsaa tulisi mittariin kun ollaan palattu autolle. Vaan huomaampa noin 500 m ennen autoa että Lolaa ei näy missään. Kävelen muutaman kymmentä metriä takaisinpäin ja katson onko se jäänyt tyypilliseen tapaansa huuhailemaan kauas taakse. No ei ollut... Päätin kävellä autolle että josko se on jo viipottanut sinne koska Lolan tapoihin kuuluu tietä autolta poispäin mennessä hidastella ja huuhailla kuin havukka-ahon ajattelija. Ja takaisinpäin palatessa viipottaa aina ensimmäisenä hirmu vauhtia että lähes häviää näkyvistä. Nooo ajattelin että kävellään autolle että sinnehän se on jo viipottanut...
Tultuame autolle huomaan että eipä ole Lola autollakaan! Iskee vähän hätä.
Eikun kävelemään takaisinpäin uudelleen josko tulisi siellä vastaan, ja soitin jonkun matkaa käveltyäni Juhalle että tule sinäkin autolla lenkkipaikan alkuun jos on jostain syystä jo mennyt autosta ohi ja suunnistaa jo tietä kohti.
Kilometrin verran käveltyäni näen sitten että siellä se Lola töröttää keskellä tietä paikallaan vähän hölmistyneenä. Huudan kuin syötävä että 'Lola siellähän sinä olet, tule tänne nyt sieltä Lola!' Koira ei hievahdakkaan, katsoo vaan paikoillaan meitä. Koru lähtee juoksemaan Lolaa kohti tuhatta ja sataa, ja lähelle päästyään liikkuu Lolakin ja heiluttaa muina koirina häntää ja lähtee tulemaan Korun perässä meitä kohti.
Arvoitukseksi jää missä vaihessa Lola on jäänyt meistä jälkeen niin paljon (huomautukseksi että jaksaa kyllä erinomaisesti kävellä, kunhan huuhailee ja haistelee kun havukka-ahon ajattelija aina...) että meitä ei ole enää näkynyt, ja onko sitten lähtenyt jopa väärään suuntaan kävelemään.
Sillä on ennenkin näitä tullut vaikka ei näin pahoja. Nyt taitaa Lola joutua jatkossa aina pitkään fleksiin noilla lenkeillä koska kun tosiaan alussa huuhailee, ja sitten koohaa niin paljon muista edellä, niin en uskalla ottaa sitä riskiä että tosiaan jo vanha höppänöityvä koira ottaa ja katoaa ihan tosissaan kun suuntavaisto katoaa ja muisti pettää mistä oli tulossa ja minne menossa. Eikös ne sano ihmis vanhuksistakin että hauskoja mutta kovin vaarallisia ovat itselleen juuri ne ketkä fyysisesti ovat virkeitä, mutta muisti alkaa pettää. Jalat vie muttei enää muista minne :D :D Ai kamala. Ja kun kuulokin Lolalla alkaa olla todella huono, niin noissa tilanteissa ei auta huutaminenkaan mitään.
Mutta onneksi tänään loppu hyvin kaikki hyvin :) 2 km jaloittelun sijasta teimme sitten 4,4 km lenkin.

Lola ihmettelee miksi ihmeessä minä nyt remmiin jouduin? :D



Jo 2017! Huhhuh.

Jaaaaa. Niiiinn. Onhan miulla blogikin tosiaan....
Siitä se ajatus sitten lähti herättää sitä taas henkiin kun ystävä pohtii perustaisiko hän blogin. Paljon olis hällä asiaa, niin hitto miks ei! Antaa palaa nyt, kirjoituksia ilmoille!
Paljon, uskomattoman paljon on tapahtunut miun elämässä sitten tuon edellisen kirjotuksen jälkeen joka näyttää olleen lähes kaksi vuotta sitten. Hupsista saatana :D

Noniin siispä asiaan.
Toisena suurimmista asioista oli ehkä lokakuussa 2015 naimisiin meno <3
Häät pidettiin hyvinhyvin pienellä perheporukalla täällä ukissa. Se oli hieno hetki. Mutta ihan kauheesti hirveesti paljon on meitä molempia jäänyt harmittamaan ettei kukaan kuvannut seremoniaa videolle! Meitä varmaan jännittänyt liikaa ettei älytty sanoa kenellekkään. Tai no, äiti oli yrittänyt mutta eihän se ollut onnistunut. Mutta onneksi sentään ihania kuvia on, kun kuvaajaksi häihin saatiin Juhan tuttava joka aivan uskomattoman taitava kuvaaja.
Mutta kuten tiedämme että elämä ei aina mene niinkuin sen haluaisi menevän, tai niinkun Strömsössä, ja mitä näitä nyt on, niin elämä näyttikin heti kohta häiden jälkeen paskempaa puoltaan.
Mainitakseni asiasta sen verran ettei jää niin mystiseksi, niin miehellä todettiin 2 kk häiden jälkeen syöpä, ja sitä sellaista arkea sitten elettiin koko vuosi 2016. Että jos nyt yks bloginkin kirjottelu jäi niin ei yhtään ihme :D Mutta tämän enempää tätä asiaa ei tarvitse siis vatvoa. Elämä on! Nyt ookoo ja sillä mennään :)
MUTTA! Ne koirat :) Niillä on kaikki ennallaan. Hyvin voivat kaikki. Korulla aksassa edelleen enemmän vauhtia mitä ohjaajalla sen kartturoimiseen taitoa. Ja senhän nyt tietää mitä siitä tulee. No, ei ainakaan hirmuisen paljoa hirmuisen loistokkaita kilpailutuloksia. Toki nyt onnistumisiakin ollaan saatu, on ne sitten olleet milloin niitä nollaratoja, ja milloin muita pienempien koulutusjuttujen onnistumisia. Sillä jatketaan.
Lola mummukka täyttää kesällä jo 15 vuotta! Uskomattoman pirteä se on ikäisekseen kyllä. Hienosti viipottaa vauhdilla edelleen kaikki lenkit meidän mukana joka kerta. Mutta toki sitten kotona elämä on lähes pelkästään nukkumista. Mutta sitten kun tapahtuu niin mummo on ihan yhtä toho töhöttäjä kuin nuorenakin.
Mutta entäs meidän hökkyrä häkötin Pimu the Pimpula sihnuunuu! Maailman hauskin pieni koira! Sitä ei vaan voi selittää, se täytyy itse kokea :D :D On se kyllä niin veijari ja elämää hökkyröinnillään ilostuttava pieni koiraeläin että vertaista saa hakea :D
Pelkkiä koirien kuvia saa instasta seurata @pirulaiset nimimerkin takaa. Sen loin ihan siksi että en täyttäisi omaa instaani/ faceani niin paljoa pelkillä koirakuvilla. Joten siis pirulaisia seuratkoon ne ketä kiinnostaa, katselu on täysin vapaaehtoista jos tiesitte, niin ei tarvitse kenenkään ärsyyntyä siitä kun 'aina se laittelee niitä koirakuvia'. Niih ettäs tiedätte.
Niin ja sen verta mullistava asia itselleni on sekin että ihan täytyy mainita. Kun mie olen oppinut/ryhtynyt taas vuosien tauon jälkeen neulomaan. Woohooo! Ihan perussukkia on syntynyt tässä viimeisen neljän kuukauden aikana nopsaa ulkomuistista laskettuna yhdeksät :D Seuraavaksi haluan oppia kirjoneuleen tekemisen. Ne on niin hienoja! Ja periaatteessa tiedän kyllä miten ne tehdään mutta joku saa ihan kädestä pitäen alussa neuvoa sen langankuljetuksen ja muut hifistelyt kirjoneuleen onnistumiseksi. Mutta hiljaa hyvä tulee....


Mami ja isi on ollut sairaana tämän viikkoa. Tämä niiden vahtiminen on rankkaa puuhaa.



keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aksaa ja lenkkeilyä

Niin se vaan talvi mennä porskuttaa! Nyt ollaan jo yli helmikuun puolenvälin! Jeeeehhh! Ihania kelejä on pitänyt, ei juurikaan sellaisia pakkasiakaan ole ollut etteikö olisi lenkille päässyt. Ollaankin lenkkeilty tosi ahkerasti.
Elinan kurssikertoja nyt takana yhdeksästä kolme, ja tämä tyttö on aivan innoissaan. Torstaita odottaa aina ihan intona että pääsee treeneihin :) Elinalta tulee niin älyttömän hyvää 'Korunkäyttöohjetta' ettei tosikaan. Ja mikä tärkeintä, olen yrittänyt sisäistää niitä neuvoja sillälailla, että vaikka usein jutut ei onnistu siellä treeneissä, niin painan jutut mahdollisimman hyvin mieleeni että osaisin hyödyntää niitä sitten jatkossa treeneissä aina sekä tottakai sitten kisoissa.
Se taitaa jotain hedelmää olla jo kantanutkin koska ihme tapahtui ja saimme Korun kanssa pitkästä aikaa myös agiradalta nollan! Vieläpä nollavoitto :) Se voitto nyt oikeasti oli vain iso plussa, sillä niin mahtava fiilis oli jo maalissa taas siitä että tehtiin oikeasti yhdessä Korun kanssa samaa AGIrataa ja siitä tuloksena nolla :)



Muuten ollaan vain lenkkeilty ahkerasti. Ja tänään olikin mitä mahtavin sää lähteä loman kunniaksi vetäistyjen pitkien unien jälkeen heti herättyään lenkille näin mahtavaan säähän! Kuvista puuttuu Lola joka oli heittänyt parit yrjöt viime yönä. Vaikka ihan pirteä aamulla olikin niin jätin kotia. Mummukka ehtii lenkkeillä sitten taas seuraavan kerran :)